Pikkunorssilaisuus lapsen silmin

Kun tieto yliopiston säästötavoitteista tuli ja sen jälkeen hyvin pian tieto Pikkunorssin siirtymisestä Rauman kaupungille niin ei kai liene liioiteltua sanoa tiedon tulleen yllätyksenä. Olemme uuden edessä, muutoksia on edessä ja mieli on odottavainen. Tulevaisuudessa toivomme tietenkin monipuolisen opiskelijayhteistyön, tutkimusyhteistyön ja sen kaiken yhteistyön jatkumista, josta olemme vuosien varrella päässeet osallisiksi. Monelle taholle olemme vastanneet siitä, millä tavalla opettajan työkuva Pikkunorssissa poikkeaa työnkuvasta vaikkapa kunnallisessa päiväkodissa. Työnkuva on hyvin erilainen ja se sopisi seuraavan blogitekstin aiheeksi. Mutta nyt haluan nostaa esille sen tärkeimmän äänen eli lapsen äänen.

Mitä on pikkunorssilaisuus lapsen silmin?

Tällä viikolla mieleeni tuli ajatus siitä, että mitä kaikkea lapsi tästä saa? Maanantaina pääsimme lukutelttoihin lukemaan puutarhalle ja tiistaina osallistuimme Rauman Normaalikoululla yhdeksännen luokan oppilaiden perinteisiin tanssiaisiin. He kutsuivat meidät ja me menimme se, mikä kaikessa näissä yhteistöissä yhteistä on lapsen ilo. Missään muualla lapset eivät pääse näin monipuolisesti kokemaan asioita eri-ikäisten oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa huomioiden siis myös Rauman OKL: n opiskelijat. Yhteistyötä tehdään eri opistokokonaisuuksissa ja erilaisten hankkeiden tiimoilta. Erityisen liikuttavana muistan viime keväältä, kun lukupesä hankkeeseen liittyen Normaalikoulun eka luokan oppilaat lukivat kirjoja alle kolmevuotiaille koulun tiloissa. Se oli hetki, joka säilyy jokaisen osallisen muistoissa. Versoilta, kun kysytään niin erityisenä mieleeni on jäänyt opiskelijoiden vetämä puukäsityöpaja, jossa valmistettiin puiset robotit. Materiaalit olivat lasten saatavilla ja lapset saivat käyttää omaa luovuuttaan. Taimilta kysyttäessä erityisenä mieleen on jäänyt opiskelijoiden järjestämä musiikki paja. Päästiin laulamaan yhdessä ja arvuuttelemaan laatikosta löytyviä soittimia.  Naavoilta kysyttäessä muistuu mieleen hetki, kun opiskelijat olivat lakanan ja lampun kanssa tulleet lapsille kertomaan valoista ja varjoista. Lapsista otettiin varjokuvia, jotka näytettiin älytaululta. Roihujen mieleen on jäänyt opiskelijoiden tornissa järjestämä satutapahtuma. Opiskelijat olivat pukeutuneet erilaisiksi satuhahmoiksi ja eläimiksi. Kaikki tornin tilat oli koristeltu upeasti erilaisia pienryhmiä varten. Loppuhuipennuksena päästiin yhteiseen Discoon. Tämä oli taito, taide- ja alkukasvatuksen sivuaine opiskelijoiden yhteinen projekti.  Alle kolmevuotiaille lapsille järjestetty toiminta on ollut kultaakin kalliimpaa, koska pieniä ei ole yhteistöissä koskaan unohdettu ja kiitos siitä. Silmujen mieleen on jäänyt erityisesti aistirata satupuuhuoneessa.  Pienille on järjestetty myös liikuntapaja, jossa lapset pääsivät liikkumaan ja tutustumaan erilaisiin liikuntavälineisiin.

Jos luettelisin kaiken erityisen, mitä lapset on saanut kokea Pikkunorssissa niin se olisi pitkä kirjoitus. Haluan vain sanoa, että lapselle pikkunorssilaisuus on ainutlaatuinen mahdollisuus saada erilaisia kokemuksia ja elämyksiä. Toivon kaikkien opiskelijoiden ja eri yhteistyötahojemme ymmärtävän merkityksellisyytenne lapsen elämässä. Lapsen ilo on lahja, joka on elämässä aina.

Siksi toivomme yhteistyön jatkuvan muuttumattomana. Emme siksi, että uuden edessä pelkäämme muutosta. Vaan siksi, että pikkunorssilaisuus on tulevaisuudessakin lapselle kokemuksia, elämyksiä ja iloa.