Luonnon ja taiteen suhde: maataiteena oma metsäasukki

Metsä on usein lapsille luontainen paikka toimia ja sellainen, jossa he viihtyvät. Kaikki varhaiskasatukseen osallistuvat lapset eivät välttämättä saa riittävästi luontokokemuksia kotoaan käsin, joten etenkin heille varhaiskasvatuksen tarjoamat luontoretket ja – kokemukset ovat merkittäviä. Luonto on oiva oppimisympäristö monenlaiseen toimintaan ja taiteen luomiseen, jossa lapsien mielikuvitus ja kekseliäisyys pääsevät valloilleen. Luonnossa liikkuessaan lapsi saa lisäksi käyttää monia aistejaan, ja luonnossa liikkuminen tutkitusti alentaa stressitasoja.

Maataidetta lapsille

Maataide onkin oiva taiteenmuoto suoritettavaksi lapsen lähiympäristöön sekä metsään. Sen tavoitteena on hyödyntää ympäristöstä löytyviä materiaaleja, ja luoda niistä halutun teeman mukaisesti jotakin, esimerkiksi eläin, jokin muoto tai kuva itsestä. Maataiteen sekä luontotaiteen hyvinä puolina on myös se, että luonnonantimia on tarjolla kaikkina vuodenaikoina, eikä päiväkodilta tarvitse välttämättä kantaa mitään materiaaleja taidetta varten sekä tätä taidemuotoa voidaan harjoittaa hyvin spontaanistikin.

Oman metsäasukin luominen

Yleensä mietitään, mitä eläimiä ja lintuja metsässä asukaan, mutta entä jos lapset saisivatkin itse luoda mieleisensä metsäasukin maataiteen avulla? Millainen se voisikaan olla? Onko se pienempi vai isompi? Millaiset jalat ja kädet sillä on, ja montako kappaletta? Minkä värinen se on? Lapset saavat tehdä juuri sellaisen metsäasukin kuin haluavat, ja käytössä on metsästä löytyviä materiaaleja, huomioiden jokamiehen oikeudet sekä luonnon kunnioittamisen. Metsäretkillä niin perheen kuin päiväkoti- sekä esikouluryhmän kanssa lapset tekevät paljon havaintoja näkemistään asioista: löytyy isoja ja pienempiä oksia, erilaisia lehtiä, nakerrettuja käpyjä, erilaisia kiviä… lista on pitkä. Luonnossa kuuluu myös erilaisia ääniä ja tuoksuja. Näitä kaikkia havaintoja on hyvä hyödyntää metsäasukkia luodessa.

Toiminnan laajentaminen opettaa ja tuo mielekkyyttä

Kun metsäasukki on saatu valmiiksi, on seuraavaksi aika miettiä ja suunnitella missä metsäasukki voisi asua ja asuuko se yksin vai jonkun kanssa? Metsäasukin ja hänen asuinpaikkansa ympärille voi rakentaa tarinaa, jolloin lapsia päästään saduttamaan (lapsi kertoo tarinaa liittyen metsäasukkiin ja sen asuinpaikkaan, ja aikuinen kirjoittaa sanasta sanaan lapsen kertomuksen. Lapsella on myös mahdollisuus korjata tarinaa, kun aikuinen on lukenut sen kokonaisuudessaan hänelle). Lasten luomuksia ei ole tarkoitus ottaa luonnosta mukaan päiväkotiin, jonka takia lapset saavat vielä ottaa kuvan heidän valmiista asukeistaan ja niiden kodeista. Kuvat voidaan laittaa esille päiväkodin tiloihin ja liittää mukaan lasten kertoma tarina. Metsäasukkia ja sen kotia voidaan mennä katsomaan uudestaan esimerkiksi seuraavana vuodenaikana, ja pohtia miten ne ovat muuttuneet tai säilyneet ajat kuluessa.

Tämän toiminnan keskeisenä ajatuksena on lapsen luontosuhteen vahvistaminen taiteen kautta. Toimintaan voidaan ottaa mukaan eri teemoja, eli voidaan tapauskohtaisesti miettiä mitä halutaan opettaa kyseisellä kerralla ja muokata ohjeiden antoa siihen suuntaan, sekä kiinnittää itse aktiivisesti huomiota haluttuun asiaan ja tehdä niistä huomioita. Tässä vielä mahdollisia esimerkkejä: Koskematon luonto, ihmisten muokkaama luonto, materiaaleina pelkästään metsään kuulumattomat asiat (roskat) sekä kunnioitus luontoa kohtaan.

Lähde lapsen mukaan!

Lisäksi tämä on todella helppoa ja vaivatonta kotona: voit innostaa lastasi tekemään maataidetta sillä hetkellä tarjolla olevista materiaaleista: tähän riittää esimerkiksi pelkät kivet ja havunneulaset omalla pihalla. Myös teidän vanhempien aito mukana oleminen ja yhdessä tekeminen lasten kanssa vaikuttaa lapsen tekemiseen, ja parhaimmillaan hän uppoutuu toimintaan.

Kirjallisuutta liittyen aiheeseen:

Hannele Cantell, Essi Aarnio-Linnanvuori & Sirpa Tani – Ympäristökasvatus: kestävän tulevaisuuden käsikirja (2020)

Inkeri Ruokonen, Sinikka Rusanen & Anna-Leena Välimäki – Taidekasvatus varhaiskasvatuksessa: iloa, ihmettelyä ja tekemistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2009)

Hannele Cantell – Lapsuus ja nuoruus ympäristösuhteen perustana. Teoksessa Niemelä J., Furman E., Halkka A., Hallanaro E.-L., Sorvari S., Ihminen ja ympäristö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press. (2011)

Hanna Nordström – Ympäristökasvatuksen toimintamalleja. Teoksessa Cantell, Hannele (toim.): Ympäristökasvatuksen käsikirja. (2004)

Linkkejä liittyen aiheeseen:

http://www10.edu.fi/kuvataide/toiminnallinen_luonnon_kokemistapa/maataide/

http://www10.edu.fi/kuvataide/kuvataiteen_mahdollisuuksista/

Aino Urholin ja Kaisa Viren