Jaettu kasvatusvastuu

Jokainen kasvattaja on varmasti joskus kokenut epävarmuutta omista taidoistaan. Siitä, uskaltaako lähteä lasten kanssa toteuttamaan jotain itselle uutta toimintaa. Erityisesti tällaiset tunteet saattavat tulla esille varhaiskasvatuksen taidekasvatuksen kohdalla, jos taide ja sen eri muodot eivät ole itselle vahvinta osaamisaluetta. Me tulevat opettajat samaistumme tähän tunteeseen ja erityisesti näin valmistumisen kynnyksellä omien kykyjen epäilyn tunteet nousevat pintaan. Halusimme kirjoittaa aiheesta, jotta voisimme lähettää omat tsemppimme muille samanlaisia tunteita kokeneille ja tuoda esiin sen, että kukaan ei ole yksin tunteen kanssa.

Kirjoitustamme varten haastattelimme jo varhaiskasvatuksen kentällä työskenteleviä opettajia, opettajaksi opiskelevia ja lasten vanhempia kasvatuksen haasteista. Vastaukset ryhmittyivät neljään erilaiseen teemaan: 1. Tietyn toiminnan suunnittelu 2. Pitkän aikavälin suunnittelu 3. Vanhempien kohtaaminen 4. Lasten kohtaaminen. Annamme seuraavaksi vinkkejä, miten selvitä edellä mainituista haasteista.

Tietyn toiminnan suunnittelu vaikeaa, esim. Lasten kanssa musisointi jännittää, koska en osaa soittaa instrumentteja tai laulaa.

• Aloita suunnittelu hyvissä ajoin, jotta kiire ei luo lisäpainetta.
• Pyydä rohkeasti apua työkavereilta, joilla on alueelta enemmän suunnittelu ja toteutus kokemusta.
• Jaa toiminta osiin, esimerkiksi musiikissa: ota aiheeksi muutama nuotti, rytmi tai tietty laulu.
• Lähesty ei niin tuttua aihetta oman osaamisesi kautta, esimerkiksi, jos et koe olevasi hyvä laulaja, lähde liikkeelle rytmeistä ja runoista.
• Käy läpi päiväkodilla olevat materiaalit esimerkiksi cd:eet, kirjat ja tulostetut materiaalit. Netti on pullollaan hyviä materiaaleja ja vinkkejä. Kokeile vaikka etsiä inspiraatiota Pinterestistä tai Instagramista.

Pitkän aikavälin suunnittelu tuottaa hankaluuksia.

• Päätä ensin isompi teema, minkä ympärille haluat lähteä suunnittelemaan. Esimerkiksi vuodenajat tai erilaiset juhlat. Laita konkreettisesti isomman teeman aihealueita paperille esimerkiksi joulu, jonka alle voit listata laaja-alaisen osaamisen ja oppimisen alueet. Seuraavaksi suunnittele toimintoja niin, että kaikille alueille tulee jotain.
• Ota reilusti aikaa virallisten asiakirjojen, kuten vasujen täyttämiseen. Näin kaikkea ei tarvitse muistaa yhdellä kertaa, vaan voit palata takaisin miettimään samoja kysymyksiä.
• Kun tuntuu siltä, että suunnitteluaika loppuu kesken, pidä varalla pienempiä tehtäviä. Voit ottaa niitä esille, kun suuremman kokonaisuuden suunnittelu ei tule valmiiksi.

Vanhempien kohtaaminen jännittää ja on vaikea kertoa lapsesta, johon on vasta tutustunut.

• Asetu vanhemman asemaan, mitä haluaisit kuulla omasta lapsestasi. Voit kysyä vanhemmilta, mitä he erityisesti haluaisivat kuulla.
• Mene rohkeasti omana itsenä juttelemaan vanhemmille, vaikka mitään varsinaista asiaa ei olisi. Keskustelun ei tarvitse olla virallista, voitte vain vaihtaa kuulumisia.
• Kerro vanhemmille omista vahvuuksistasi ja asioista, joita tykkäät tehdä lasten kanssa
• Kerro rohkeasti, jos joku suunnitelma menee pieleen tai epäonnistuu. Epäonnistuminen ei ole epäammattimaisuutta eikä osaamattomuutta.
• Keskustele avoimesti vanhempien kanssa lapsen asioista, vanhemmat tuntevat lapsensa. Yhteisesti jaetut tiedot auttavat myös lasta.

Lapsiin kontaktin ottaminen tuntuu toisinaan vaikealta, enkä huomaa havainnoida oleellisia asioita lasten toiminnasta.

• Ole aidosti kiinnostunut lapsista ja heidän asioistaan. Ole herkkä lapsen tarpeille.
• Ryhmänhallinnassa auttaa, kun suunnittelee toimintaa, jonka tietää toimivan omalle ryhmälle.
• Jos koko ryhmän havainnointi tuntuu hankalalta, jaa ryhmä pienryhmiin ja havainnoi vain yhtä ryhmää. Kohtaa lapset rauhassa ensin yksilöinä, jolloin koko ryhmän havainnointi helpottuu.
• Uskalla heittäytyä ja antaa mennä. Oma innostuneisuus välittyy lapsiin ja saa lapset innostumaan.
• Muista kannustaa lapsia ja antaa paljon positiivista palautetta.
• Vaikka lapsen toiminta ei kokonaisuutena miellyttäisi, yritä nähdä sen positiiviset puolet. Löydä jokaisen lapsen vahvuudet.

 
Lopuksi pyysimme haastateltavia kertomaan, miten he kannustavat muita ja miten toivovat heitä kannustettavan. Keräsimme vastaukset yhteen kannustukseksi meille alanammattilaisille, äideille, iseille, mummuille, papoille, kummeille, meille kaikille maailman tärkeintä työtä tekeville. Vastauksista nousi esille mm. seuraavia asioita. Pyydä konkreettisia kehittämisehdotuksia ohjauskeinoihisi ja toimintaasi liittyen. Näin voit kehittää omaa osaamistasi. On tärkeää pyytää muilta rohkeasti apua ja tukea sekä muistaa antaa sitä myös muille.

Toimintaa suunnitellessa aikuisten tulee luoda kannustava ilmapiiri, jossa on lupa erehtyä. Suunnitellaan yhdessä niin, että jokaiselle tulee varma olo omasta osaamisestaan. Kaiken ei aina tarvitse onnistua. Epäonnistuminen on sallittua ja sitä ei tarvitse hävetä, päinvastoin siitä voidaan oppia yhdessä. Toiminnassa ei tarvitse pyrkiä täydellisyyteen. Lopputulos voi olla kaikesta huolimatta hyvä. Lopputulokseen pääsee monilla erilaisilla tavoilla, annetaan siis jokaisen rohkeasti toimia omien vahvuuksiensa mukaan.
Uusia asioita suorittaessa saa tuntea epävarmuutta, mutta sen ei tule antaa liikaa hallita suorittamista. Harjoittelu tekee mestarin ja aikuinenkin oppii harjoittelemalla. Haasta itseäsi kokeilemaan rohkeasti ja kannusta myös muita siihen. Luotetaan itseemme ja omiin kykyihimme. Ollaan toistemme tukena ja turvana.

Mila Aaltonen ja Suvi Onnela
Artikkelikuva: Tim Marshall