Aikaa taiteelle

Taidekasvatuksessa oleellista on antaa lapselle aikaa ja tilaa toimia taiteen parissa. Jo pienillä lapsilla on valmiuksia monenlaiseen taiteelliseen ilmaisuun, ja kasvattajan tehtävänä on tarjota tähän mahdollisuuksia niin varhaiskasvatuksessa kuin kotona. Taiteen tekeminen ja kokeminen ei välttämättä vaadi sanoja, mutta voi silti kertoa monta tarinaa.

Kasvattajan ajatuksena oli teippimaalaus – paperille hieman teipinpaloja, joiden päälle maalataan ja lopuksi ne otetaan pois. Pienet kädet kuitenkin hapuilivat uudestaan ja uudestaan teippiä, ottivat paloja, tunnustelivat, rypistelivät ja asettelivat niitä hyvin huolellisesti paperille. Maalaus jäi toissijaiseksi, mutta ei sen väliä. Teippi oli jotain uutta ja ihmeellistä, ja mikä tärkeintä, taideteoksesta tuli lapsen oma.

Taiteellinen toiminta voi lopulta olla jotain muuta kuin mitä kasvattaja on suunnitellut, ja sen voi nähdä positiivisena saavutuksena: lapsi on saanut kehitellä toimintaa itsensä näköiseksi. Lapsen tulisi saada kokemuksia taiteesta sekä itsenäisesti tehden että kasvattajan avulla. Jokainen ilmaisee itseään eri tavalla, ja taiteen kautta lapsi voi löytää keinoja omien ajatusten, kokemusten ja tunteiden näkyväksi tekemiseen. Kasvattaja voi auttaa lasta löytämään mieluisia itseilmaisun muotoja, kun yhdessä tutkitaan erilaisia välineitä, materiaaleja ja tekniikoita.

Kasvattaja piti syksyaiheisen musiikkihetken. Tilaan oli aseteltu tuolit niin, että kaikki lapset näkivät kasvattajan. Lapsille jaettiin paikat ja kasvattaja toi kaikille jonkun soittimen. Lapset olivat halukkaita soittamaan, mutta soittimia ei saanut soittaa ennen kuin kasvattaja aloitti yhteislaulun.

Innostaako tämä lapsia musiikin pariin?

Lapset ovat uteliaita ja innokkaita kokeilemaan eri asioita, ja meidän tulisi vahvistaa tätä taipumusta. Liika rajoittaminen tukahduttaa innostuksen heti alkuunsa, sillä taiteessa kokeminen ja tekeminen on oleellista lapsen oman taidekokemuksen kannalta. Taiteen tekemisen tulee olla merkityksellistä lapselle, sillä pelkkä tekninen suorittaminen ei syvennä taidesuhdetta. Yliopiston musiikin tunneillakaan opiskelijat eivät malttaisi olla kokeilematta soittimia, joten miksi lasten pitäisi?

Päiväkodissa oli ylimääräisiä pahvilaatikoita, joita kasvattajat hyödynsivät opetuksessa. Pahvilaatikoista muokattiin autoja ja niitä oli mahdollisuus tuunata useamman päivän ajan. Jotkut halusivat vain päästä ajamaan niillä mahdollisimman nopeasti, jotkut keskittyivät auton koristelemiseen ja toiset halusivat laittaa autoon jokaisen yksityiskohdan, minkä vaan tiesivät. Myöhemmin autoista kehittyi liikenneleikki, jossa oli liikenneohjaajia, jotka vahtivat liikennesääntöjen noudattamista ja myöhemmin ryhmässä alettiin opetella liikennemerkkejä.

On ihana seurata, kun lapsi innostuu projektista ja haluaa panostaa siihen. Onkin tärkeää muistaa, että osa lapsista haluaa syventyä taiteelliseen tekemiseen, kun taas osalle riittää lyhyempikin aika. Kasvattajan on hyvä siis varata aikaa niin, että kaikki pääsevät toteuttamaan itseään juuri itselleen sopivalla panostuksella. Kun tartutaan lasta innostavaan aiheeseen sekä annetaan aikaa ja apua projektien toteuttamiseen, saa lapsi merkityksellisen kokemuksen itselleen. Innostus taiteeseen lähtee lapsesta itsestään, ja kasvattaja voi tukea sitä tarjoamalla oman innostuksensa ja apunsa lapselle.

Kasvattajan on tärkeää tarjota lapsille kokemuksia ja auttaa lasta luomaan suhdettaan taiteeseen. Yhtä tärkeää on kuitenkin aina välillä antaa lasten luovuuden kukkia, usuttamatta liikaa omia ajatuksia ja näkemyksiä lapselle. Aikuisen on vaikea päästä lapsen pään sisälle, mutta taide on yksi keino, jolla voimme etsiä yhteistä kieltä. Toivomme, että kirjoituksemme antoi kipinän pohtia lapsen näkökulmaa taiteeseen ja taide-elämyksiin.

Oona Palmeiro, Annimaria Taimi & Matilda Tuuri