Aistien merkitys taidekasvatuksessa

Lapsen oppimista ja hyvinvointia voidaan edistää taiteen avulla ja taidekasvatusta on mahdollista toteuttaa kaikkien aistien kautta. Varhaiskasvatuksen taidepedagogiikan tulisi sisältää lapsille moniaistisuutta tukevia taidekokemuksia. Lapsen kasvua tuetaan lähikehityksen vyöhykkeellä taiteiden ja leikin kautta. Lisäksi tarvitaan kykyä luoda tilaa, jonka sisällä lapsi voi omaehtoisesti, moniaistisesti ja turvallisesti tutkia ympäristöön ja kasvaa.

Aistien kautta voidaan tarjota kaikille lapsille yhdenvertaiset lähtökohdat taidekokemuksiin. Aistimisen merkitys pedagogisissa hetkissä edistää lasten oppimisedellytyksiä. Toimintatavat, jotka saavat alkunsa lasta kiinnostavista asioista ja ilmiöistä, sekä moniaistisuutta tukeva ympäristö tekevät oppimisesta luontevaa ja tehokasta. Lasten kyky kuvitteluun syntyy jo varhain. Tätä voidaan tukea varhaiskasvatuksessa rakentamalla moniaistinen ympäristö lapsille, joka antaa mahdollisuuksia kokea, nähdä, tuntea ja kuvitella leikin ja ohjatun toiminnan kautta. Myös aikuisten taitava aktivointi ja kyky heittäytyä mukaan lisää mahdollisuuksia.

Lapsen tutkiessa ja liikkuessa ympäristössä, on sen edellytys tuntoaisti. Haptiisi tarkoittaa kosketusviestiä ja niitä voidaan tuottaa eri puolille kehoa, kuten käteen, jalkaan tai selkään. Hapteeraminen tarkoittaa haptiisien tuottamista. Haptiiseista on hyötyä eritoten kuulonäkövammaisille ja näkövammaisille, sillä niiden avulla jaetaan ympärillä olevaa tietoa, mutta haptiiseilla on kivaa viestittää kaikkien kanssa! Kuulonäkövammaisen tai näkövammaisen aktiivista osallistumista ja vuorovaikutusta päiväkotiympäristössä voidaan tukea näillä pikaviesteillä. Tutustu lapseen ensin ja luo luottamus lapseen. Sopikaa yhdessä mitä kehonaluetta voisi käyttää viestintään ja millaisen kosketukset ovat miellyttäviä.

Teimme taideteoksia muutaman lapsen kanssa silmät sidottuina ja hyödyntäen haptiiseja. Aiheena oli itselleen tärkeät ja tutut paikat, joihin liittyy jokin kiva kokemus, esimerkiksi mummola, leikkipuisto, oma huone tai harrastuspaikka. Kuvassa 1 viisivuotias poika hahmottelee silmät kiinni mökkipihaa. Kehyksen ovat laitettu valmiiksi rajaaman tilaa ja hahmottamaan sijainteja. Sijainteja myös piirrettiin selkään. Keskelle on laitettu lanka rajaamaan horisonttia. Taivaalle poika on sijoittanut pilviä ja linnun, keskelle mökin ja muita rakennuksia ja alas puita, sekä järven. Askarteluun valittiin eri tuntuisia materiaaleja.

Kuvassa 2 taideteoksen valmistuttua poika sai keksiä kuvastaan tarinan tai kertoa oman mielekkään kokemuksen, joka hapteerattiin kaverin selkään. Kaverin kanssa sovittiin kosketustavasta ja –alueesta ja hänen toiveenaan oli, että kosketuksessa käytetään vain yhtä sormea hennosti. Myös taideteos oli kaverin kosketeltavana. Poika kertoi, että saunominen ja uiminen on parasta tekemistä mökillä. Hän kuvaili kokemusta seuraavasti: “Ensin pitää hakea saunapuut täältä (piirsi reitin selän keskeltä vasemmalle). Saunavedet haetaan täältä (piirsi reitin selän keskeltä hieman alas). Sitten kun halutaan uimaan, niin mennään rantaan (piirsi reitin selän keskeltä ihan alas).” Poika muistutti vielä, että aikuinen tarvitsee olla aina mukana, sillä ranta oli äkkisyvää. Myös tämä hapteerattiin kaverin selkään hahmottamaan äkkisyvää. Hapteeraamista voidaan käyttää kotona myös ihan arkisissa tilanteissa, kuten aikuisen istuessa lapsen viereen, voidaan hellästi koskettaa olkapäätä ja sanoittaa, että istun tähän sinun viereesi. Kosketus kertoo, että kuka ja kummalle puolelle tulet istumaan.

Lähteet:

Suomen Kuurosokeat ry: Haptiisit päiväkodissa – Suomen Kuurosokeat ry

Lahtinen, R. & Palmer, R., Kehotarinoita haptiiseilla, kosketusvietejä kaikenikäisille., 2014., Lönnberg Print & Promo., Helsinki

Nyt on ilmaisun aika https://www.vol.fi/uploads/2020/02/de8a96fe-varhaiskasvatuksen-taidekasvatus_suomi_low.pdf

Artikkelikuva Roosa Moisio
Kuva 1 ja 2 Annika Merkkiniemi

Roosa Moisio ja Annika Merkkiniemi