Leikki keskeisenä toimintatapana meidän päiväkodissamme

Työyhteisömme Rauman Pikkunorssissa on toiminut nyt vuoden ajan. Korona on voimakkaasti rajoittanut työyhteisömme yhteisöllistä kehitystä ja olemme yhteisönä vielä hyvin muovautuvassa tilassa. Mitä on varhaiskasvatus Pikkunorssissa? Tähän kysymykseen olemme muodostamassa vastauksia ja tämä vaatii keskustelua varhaiskasvatuksen eri teemoista. Opiskelen työni ohessa varhaiskasvatuksen maisteriksi ja sain opintoihini liittyen tehtäväkseni toteuttaa varhaiskasvatuksen henkilöstölle koulutuksen liittyen opetussuunnitelmaan ja varhaiskasvatuksen laatuun. Koin että tällä koulutuksellani olisi mahdollisuus toimia keskustelun avaajana yhden suuren teeman, leikin osalta.

Leikki on varhaiskasvatuksen keskeisin toimintamuoto. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) todetaan että varhaiskasvatuksessa tulee ymmärtää leikin itseisarvo lapselle, sekä sen pedagoginen merkitys oppimisessa ja lasten kokonaisvaltaisessa kehityksessä ja hyvinvoinnissa. Halusin toteuttaa koulutuksen, joka toisi erilaisia näkökulmia leikistä esille, mutta myös tiimeille tietoa toisten tiimien ajatuksista liittyen leikkiin. Jotta voidaan kehittää yhteisöllistä pedagogiikkaa, tulee olla riittävästi tietoa yhteisön osista ja niiden tavoista ajatella. Halusin avata käsityksiä seuraavista teemoista: Millaisia erilaisia toimintatapoja Pikkunorssin tiimeillä on leikkiin liittyen? Millaiset arvot vaikuttavat näiden taustalla? Miten eri tiimit näkevät aikuisen roolin leikissä? Tämä tieto toimisi pohjana yhteiselle keskustelulle. Toteutin koulutuksen pohjaksi tiimeille kyselyn liittyen leikkiin. Kyselyn ja koulutuksen teemat valitsin pohjautuen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (2018) sekä Kaksivuotisen esiopetuksen opetuskokeilun opetussuunnitelman perusteisiin (2021). Koulutus toteutui varhaiskasvatuksen lastenhoitajien tiimissä 26.11. sekä varhaiskasvatuksen opettajien tiimissä 20.12. Tämän lisäksi sain tilaisuuden pitää koulutukseni myös varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden päättöharjoittelun päätösseminaarissa 1.12.

”Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että vaikka varhaiskasvatuksen työntekijät tietävät leikin merkityksen pienten lasten oppimiselle ja osallisuudelle, jää leikin pedagoginen tukeminen käytännössä heikolle tasolle varhaiskasvatuksen arjessa” (Kangas & Brotherus 2017; Hujala ja Fonsén 2010; 2012; Hujala, Fonsén & Elo 2012, 2).

Kysyin Pikkunorssin tiimeiltä heidän ajatuksiaan liittyen aikuisen rooliin leikissä. Vastauksissa korostui kolme näkemystä: Aikuinen leikin mahdollistajana, aikuinen vuorovaikutus- ja leikkitaitojen tukijana sekä aikuinen leikkiin heittäytyjänä ja myötäeläjänä. Pikkunorssilaiset näkivät tärkeäksi ”siltana toimimisen” lasten välillä ja leikin tukemisen leikin alkaessa, jotta lasten kiinnittyminen leikkiin voidaan mahdollistaa kaikille. Aikuisella nähtiin myös tärkeä rooli leikin sanoittajana. Vastauksissa sekä yhteisessä keskustelussa korostui läsnäolo ja yhdessä kokeminen.

”Kangas (2016) on osoittanut, että lapset eivät usein saa muokata päiväkodin ryhmätiloja tai osallistua niiden suunnitteluun. Leikkinurkkaukset ovat pysyviä ja niissä pyritään palauttamaan tila koskemattomaksi leikin jälkeen, ikään kuin lasten toiminnan arvona esiintyisi huomaamattomuus ja pois- siivottavuus” (Brotherus, A., Kangas, J., 2018, 23).

Kun kysyin Pikkunorssin tiimeiltä leikkiympäristöistä, vastauksissa nousi esiin neljä teemaa; leikkiympäristöjen joustavuus ja muokkautuvuus, leikkivälineiden sijoittelu siten että ne ovat lasten saatavilla, lelujen mielikuvituksellisuus sekä leikkiympäristöjen rakentaminen yhdessä lasten kanssa juonellisuutta tukien. Yhteinen keskustelu vahvisti ajatusta, että leikin ei tarvitse olla pysyvä osa ympäristöä vaan se voi rakentua erilaisissa juonellisissa leikkihetkissä yhdessä lasten kanssa suunnitellen ja leikkien. Lelut saavat sekoittua leikistä toiseen ja leikki ei rajaudu vaan tiettyyn sille katsottuun ympäristöön. Mielikuvitusta pyritään tukemaan sillä se on leikkihetkien motivoiva elementti.

”Tunnetila on tahdollisiin toimiin nähden perustoja luova ilmiö, sillä tunteesta on lähtöisin toiminnan ensimmäinen ja ratkaisevin virike, sytyttävä virike. Koska tunnetta ei voi kuitenkaan suoraan kasvattaa, on pyrittävä mielikuvituksen kasvattamiseen. Mielikuvituksen kasvu koituu tunne-elämän kasvun hyväksi.” (Jantunen, T., Suutarla, S., Heino, N.: Leikin taikaa, Miksi leikki on niin tärkeää? 2018, 97)

Leikkiin sytyttävä virike nousee aikuisen leikillisyydestä ja yhteisestä vuorovaikutuksesta ja se myös vahvistaa lapsen osallisuutta leikkitilanteessa. Tiimit toivat esiin lasten osallisuutta arvona, joka näkyy myös niissä tavoissa, joilla leikkiin jakaudutaan ja leikkejä suunnitellaan. Osallisuutta harjoitellaan yhdessä ja vastuu lapsen osallisuudesta on aina viime kädessä aikuisella.

Leikkiä rajaavia tekijöitä Pikkunorssissa nostettiin esiin seuraavien teemojen kautta; tilojen fyysiset rajoitteet, päivästruktuurin tiukkuus, henkilökunnan vähäisyys suhteessa päivän jokaiseen hetkeen, aikuisten omat asenteet. Osa tiimeistä kokee ryhmien tilojen olevan ahtaat ja jakotiloja olevan liian vähän tai ne sijaitsevat fyysisesti liian kaukana, jotta ryhmä voisi hyödyntää niitä kokopäiväisesti. Ryhmän jakaminen pienryhmiin leikkejä varten koetaan tärkeäksi ja tämä koetaan myös osin haasteelliseksi vuorotyöstä johtuen. Päivästruktuurin tiukkuus näkyy Pikkunorssissa eniten ruokailuaikojen noudattamisessa, tosin yhteinen ruokala toki mahdollistaa leikkien jättämistä ryhmätiloihin. Aikuisten asenteet nousivat esiin myös keskusteluissa; monesti aikuiset itse rakentavat rajoitteita vedoten olosuhteisiin ja pitämällä kiinni vanhoista toimintatavoista. Rajoitteiden ”yli” näkeminen vaatii meiltä aikuisilta luovaa ajattelua ja vanhan toimintakulttuurin ravistelua. Se vaatii meiltä aikuisilta jotakin myös siitä ajatusmaailmasta, jota aivofysiologi Matti Bergström (1997) edustaa kirjassaan ”Mustat ja Valkeat leikit”.

”Leikissä kaaos edustaa sen pimeää, tuhoavaa puolta. Kaaos tuodaan siihen minkä kanssa leikitään ja missä leikitään. Mustat leikit ovat edellytys lasten luovuuden kehitykselle. Luovuus on leikkiä ja se tuo kaaoksen järjestelmään, jossa uutta syntyy.” (Jantunen, T., Suutarla, S., Heino, N.,2019, 144)

Lapsi tarvitsee maailmaansa kaaosta, luodakseen uutta ja luodakseen järjestystä. Niin myös meidän aikuisten olisi osattava hajottaa vanhoja rakenteita, uuden ja luovemman järjestyksen tieltä.

Kirjoittanut:

Tiina / Varhaiskasvatuksen opettaja

Lähteet:

Brotherus, A., Kangas, J.,2018. Leikkiympäristöjen haasteet ja rajoitukset lasten osallisuudelle. Teoksessa Kangas, J. et.al., Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa 2, 2018, Suomen Varhaiskasvatus ry. Tampere.

Jantunen,T., Suutarla,S., Heino,N., Leikin taikaa. Miksi leikki on niin tärkeää? 2019., Into, Helsinki.

Kangas & Brotherus 2017; Teoksessa Kangas, J. & Fonsén, E.(toim.), Leikin ammattilaiset, 2018., Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta.

Laitila, K, Rantanen, S.,2018. Jos leikki luo lähikehityksen vyöhykkeen, mihin tarvitaan lastentarhanopettajaa? Teoksessa Kangas, J. & Fonsén, E.(toim.), Leikin ammattilaiset, 2018., Helsingin yliopisto, kasvatustieteellinen tiedekunta.