Hiljaiset kirjat

Hiljaiset kirjat tai toisin sanoen sanattomat kirjat ovat kirjoja, joissa ei ole lainkaan tekstiä lukijalle. Tämä ei ole mikään uusi keksintö, sillä tällaisia teoksia on ollut jo kauan. Hiljaiset kirjat nousivat uudestaan pinnalle vuonna 2012, jolloin IBBY-lastenkirjajärjestö aloitti sanattomien kirjojen keräyksen Lampedusan pakolaislapsille.

Sanattomien kirjojen merkitys on noussut esiin, sillä näiden kirjojen lukeminen ei vaadi aikuisen lukemaa tekstiä. Kirjaa voidaan lukea yksin tai aikuisen kanssa, lapsi kuitenkin lukee kirjaa muodostamalla kirjan kuvista erilaisia merkityksiä. Hiljaisista kirjoista on koettu olevat hyötyä erityisesti lasten kanssa, joiden kanssa ei jaa samaa yhteistä kieltä.

Tällaiset kirjat ovat siis kuvitettu hyvin rikkaasti ja ovat kuin pidempiä, sanattomia kuvakirjoja. Hiljaisia kirjoja on saatavilla eri tavoin kuvitettuina, pienimmille lapsille yksinkertaisemmin ja vanhemmille taiteellisemmin.

Hiljaisten kirjojen lukeminen perustuu lukijan tulkintaan kirjan kuvista, tarina etenee lukijan oman tulkinnan avulla. Jokainen pystyy tällaisia kirjoja siis lukemaan, sillä lukijan oma mielikuvitus vie kirjan juonta eteenpäin.

Hiljaisia kirjoja voidaan hyödyntää terapiassa ja vaikeiden asioiden käsittelyssä, mutta ne sopivat kuitenkin kaikille lapsille muun muassa tarinan kerrontataitojen kehittämiseen.  Hiljaisia kirjoja voidaan hyödyntää monella tapaa. Lasten kanssa voidaan katsoa kirja läpi sanomatta mitään. Sen jälkeen voidaan pohtia, mikä sana kuvailisi kirjaa parhaiten ja mikä sivu oli keskeisin kirjan juonen kannalta. Sitten voidaan keskustella siitä, kuka oli tarinassa, mitä hän teki, missä asui ja kenen kanssa.

Kun kirjan sisältöä ja juonta on pohdittu yhdessä, niin sen jälkeen lapset voivat itse kertoa oman tarinan kirjan avulla, mitä hänen mielestään kirjassa tapahtuu. Hiljaisia kirjoja voidaan hyödyntää ja integroida eri oppiaineisiin. Voidaan tehdä esimerkiksi maalaten lisäsivukirjaan. Lapsi voi olla itse mukana omassa kirjan sivussaan ja näin liittää itsensä mukaan kirjan tapahtumiin. Lopuksi opettaja voisi lukea kirjan ääneen kertoen, miten kirjan tekijä on tulkinnut ja tarkoittanut tapahtumat. Sitten voidaan yhdessä pohtia, oliko lasten omissa havainnoissa ja tarinoissa jotain samaa kirjan tekijän tarinan kanss

Kirjavinkit: Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä. Henry Cole: Spot, the cat.

Lähteet:
International board on books for young people – IBBY Finland
Kuva otettu kirjasta: Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä. Henry Cole: Spot, the cat.
Artikkelikuva: Pixabay

Alisa Korppinen ja Miinaliisa Kaira