Mitä on luovuus, ja kuinka ruokkia sitä

Ihmisellä on pienestä asti sisäänrakennettu tarve luoda uutta, ja sitähän luovuus pohjimmiltaan on. Opettajina meillä on suuri vastuu lasten luovuuden ruokkimisesta ja luovaan toimintaan innostamisesta. Valinnoillamme voimme olla joko luovuutta tukevia ja lisääviä, tai pahimmassa tapauksessa luovuutta estäviä tekijöitä.

Mikä estää luovuutta?

Tähän kysymykseen on monia vastauksia, mutta suurimpia luovuutta estäviä tekijöitä ovat ajan puute, kiireellä tekeminen sekä liika kriittisyys.

Luovassa toiminnassa ajan määrä on tärkeä ja hieman haastavakin asia. Kiireellä tekeminen ei ole mukavaa ja saattaa estää luovuuden esille tulemista, jos ajan loppuminen stressaa tekijää liikaa. Toisaalta joissain tapauksissa kiire voi olla myös etu. Tekijä ei voi olla liian kriittinen tekemiselleen, jotta hän ehtii saada annetussa ajassa jotain aikaan. Tästä saattaa syntyä jotain todella luovaa.

Kissa, jonka me aikuiset tiedämme, voi lasten silmissä olla täysin erinäköinen, kokoinen ja muotoinen. Tästä syystä aikuisten tulisi suhtautua lasten luomuksiin suopeasti ja avoimesti ja unohtaa kriittisyys ja omat oletuksensa asioiden ulkomuodosta. Näin myös lapset voisivat oppia suhtautumaan omiin töihinsä myönteisemmin.

Miten voisimme tukea luovuutta?

Lapsilähtöisyys on avainsana luovuuden tukemisessa. Kun lapset saavat kertoa mielipiteensä ja olla mukana päätöksenteossa, motivaatio kasvaa. Tätä kautta lapset ovat lähtökohtaisesti innostuneita tekemään.

Vapaus kokeilla ja työskennellä ilman tarkkailua ja kritiikkiä edistävät luovuutta. On kuitenkin hyvä muistaa, että lasten välillä on eroavaisuuksia. Osa lapsista nauttii itsenäisestä tekemisestä ja on silloin luovimmillaan. Monet lapset kuitenkin tarvitsevat ja haluavat opettajan läsnäoloa sekä kommentteja ja ehdotuksia työnsä edistämiseksi.

Luovuuden tukemisen avainasemassa on varmasti ryhmäntuntemus. Myös turvallisen ja hyväksyvän ilmapiirin luominen on tärkeää. Näin luovuudelle on tilaa eikä lapsen kaikki energia mene esimerkiksi tilanteen jännittämiseen.

Millainen on luovuuteen kannustava opettaja ja kasvattaja?

Monipuoliset ja lapsille mielekkäät tehtävät herättävät innostuneisuutta ja lisäävät keskittyneisyyttä. Aikuisen voi kuitenkin joskus olla vaikea pysyä perillä siitä, mikä lapsia kyseisenä hetkenä kiinnostaa. Lasten kanssa olisikin hyvä keskustella siitä, millaiset aiheet heitä innostavat. Näin luovaa toimintaa voisi toteuttaa heidän ajatustensa pohjalta.

Vapaus kokeilla ja keksiä ratkaisuja on olennainen, sillä esimerkiksi taiteessa ensimmäinen idea ei aina välttämättä ole paras. Opettajan ja kasvattajan onkin hyvä antaa lapselle tilaa kokeilla uudestaan, ratkoa ongelmia ja tehdä valintoja.

Lapsen tukeminen pienissäkin luovuuden ilmentymissä auttaa lasta kehittämään omaa luovuuttaan. Aluksi opettajaa ja kasvattajaa saatetaan tarvita luovuuden esille saattamiseen, mutta pikkuhiljaa lapsi oppii itse tunnistamaan oman luovuutensa. Rohkaisun avulla lapsi oppii käyttämään ja kehittämään hänessä olevaa luovuutta ja löytää siitä voimavaran itselleen.

Jos kiinnostuit ja haluat lukea luovuudesta ja sen kehittämisestä lisää, tässä kirjallisuutta aiheesta:
Kari Uusikylä – Luovuus kuuluu kaikille (2012)
Jim Solatie – Luova lapsi oivaltaa, oppii ja pärjää (2009)

Elina Levänen & Sara Mäkelä
Kuva: Sara Mäkelä